top of page

Mielenterveys kuuluu kaikille



Mikä ihme meitä vaivaa, maailman onnellisin kansa ja joka tuutista pukkaa tietoa, että lapset ja nuoret voivat pahoin, masennus on kansantauti, päihteiden käytön aiheuttamat psykoosit lisääntyy, työuupumus valtaa työpaikat ja eläkkeelle jäätyä uhkaa yksinäisyys ja päihteiden käyttö lisääntyy?


Meistä jokainen elämässään kohtaa haasteita ja niitä erikokoisia kuoppia matkalle osuu. Mielenterveyden järkkyminen voi kohdata meitä ketä tahansa. Riittää kun tulee liikaa asioita samaan aikaan (rahahuolet, työttömyys, läheisen tai oma sairaus, avioerot, jne.) ja silloin saattaa ”kuppi läikähtää yli”. Asioita voi kertyä myös pitkän aikaa ja jokin asia on se viimeinen pisara. Erityisesti silloin, jos ihmisellä ei ole ollut keinoja päästä aiemmista haasteista yli, tulee tilanne että oma jaksaminen ja omat keinot eivät riitä. Silloin tuen saaminen ajoissa, on ratkaisevassa asemassa vähentämään yksilön ja hänen läheisten kuormaa ja myös kansantaloudellisesti ajatellen satsaaminen mielenterveyteen ja sen tukemiseen on säästö ihan myös puhtaasti rahassa ajateltuna.


Mikäli mielenterveysongelmat vie työkyvyn ja tulee pitkiä sairaalajaksoja, on tästä meille jo monta menetystä ihan yhteiskunnan talouden kannalta. Mietitäänpä sitten, kun on vielä perhe, jossa lapset joutuvat olemaan esimerkiksi uupuneen tai masentuneen aikuisen kanssa ja heillä on jatkuva huoli vanhempiensa osalta. Millaista kuormaa se tuo tulevaisuuteen?


Itseä huolestuttaa se, kun kuulee viestiä ihmisten kokemuksista, että kun ihmiset joutuvat /pääsevät lopulta sairaalajaksolle, niin sieltä palataan kotiin lääkkeiden kanssa ilman mitään muuta tukea kotiin. Onneksi meillä on näitä hyviä lääkkeitä ja esimerkiksi skitsofrenian hoito on niiden myötä muuttunut huimasti. Valitettavasti usein lääkkeet eivät vain yksin riitä tilanteesta nopeaan ulospääsyyn. Mitä jos ihminen palaa syvästä masennusjaksosta sairaalasta arkeen, jossa voi odottaa kotona hirveät tiskivuoret, siivoamatta pitkään ollut koti ja pinot laskuja? Yksinäisyys huokuu seinistä ja voimavarat joita on vaivalla sairaalassa koottu, valuu jo oven avautuessa alas. Tarvitaan hyvää palvelunohjausta ja joku huolehtimaan, että arki alkaa sujumaan. Tuen tarve voi aluksi olla isompaa, mutta se vähenee ihmisen vahvistuessa.


Terapiatakuun toteuttaminen ja tarvittavien ammatillisten tukihenkilöiden saaminen ajoissa mukaan arkeen, ehkäisevät ja estävät pahoinvoinnin syvenemistä ja tukea yksilöä ja perheen hyvinvointia. Terapiatakuu ei tule onnistumaan ilman, että on tarjolla myös yksityisiä palveluita. On myös tärkeää, että avun tarvitsija voi valita itse omaa terapeuttiaan (jolle tietenkin on asetettu palvelun myöntäjältä laatukriteerit), koska terapiassa on tärkeää myös yhteistyön sujuminen asiakkaan ja terapeutin välillä.


Mielestäni terapiatakuun toteuttaminen ei edes vaadi valtavasti rahaa, se näkyy nopeasti siellä raskaamman ja kalliimman hoidon puolella, mikäli apu toteutetaan laadukkaasti ja oikea-aikaisesti. Arjessa myös säännöllinen ammatillinen tukihenkilö voisi olla iso apu eteenpäin selviämiseen.


Kaikkia mielenterveyden haasteita ei saada poistettua mitenkään. Kuitenkin satsaus lapsien ja nuorten hyvinvointiin, kaikkien työssäjaksamiseen, sekä luomalla osallisuutta ja ehkäistä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä myös ikäihmisillä, voidaan mielenterveysongelmia ehkäistä.


Mielenterveysongelmiin harvoin haetaan apua ajoissa, eli me olemme kansaa, joka ajattelee että tästä selvitään ja ongelmia myös häpeillään. Siksi silloin kun ihminen ilmaisee avuntarvetta, siihen tulee vastata nopeasti. Tähän samaan voin ottaa päihdeongelmat. Päihteiden käyttäjä itse harvoin huomaa ongelmakäyttöään ja silloin jos hän pyytää apua päihteistä irrottautumiseen, ollaan jo todella siinä kohtaa, että apua pitää saada. Itse olen saanut paljon kuulla siitä, että ihminen ei saa apua ongelmaansa vaikka sitä pyytää. Silloin jos apua pyydetään, ollaan valmiit myös tekemään niitä muutoksia ja olisi hyvä maaperä saada apu perille. Päihteidenkäyttö koskettaa myös usein perheitä, eli siihen apua antamalla, saadaan autettua myös muuta perhettä eteenpäin.


Mietin tässä myös ihan omaa työuraa - miten ihania asiakkaita ja työntekijöitä olen kohdannut sosiaalityössä, nähnyt hyviä kohtaamisia ja sitä, miten jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin on. Nykyisessä työssä ihailen omien työntekijöiden osaamista ja miten he arjessa jaksavat kohdata asiakkaan haasteelisempanakin päivänä kunnioittavasti ja asiakkaan voimavaroja hyödyntäen.


Sain myös tässä välissä tehdä muutamia vuosia työtä lasten parissa erityisopettajana. Siinä on meillä toivo - lasten tukeminen ja vierellä kulkeminen voi kantaa hedelmää pitkälle. Koin olevani työyhteisössä joka kannatteli jaksamisessa toisiaan, työyhteisö toimi saumattomasti lasten eteen. Se on parasta mitä voi lapsille toivoa.


Mikä kantaa meitä elämässä? Lapsena saadut onnistumisen tunteet ja kokemus siitä, että on arvokas osa yhteisöä tukee meitä myös aikuisena. Itse muistan edesmenneen paappani sanat, kun hän poltteli rauhallisesti tupakkaa ja minä puhua pälpätin taukoamatta vierellä ja esittelin taitoani laskea ainakin sataan ”kyllä tuo flikka on ikäisekseen viisas”. Tämä nykyisin naurattaa, mutta uskokaa vain, sillä on merkitystä että joku uskoo sinuun ja taitoihisi. Silloin pienenä ihmisenä olin haljeta ylpeydestä.


Sama on, jos koulussa opettaja uskoo sinuun ja tuo esiin kykyjäsi, niin se kannattelee taas seuraavassa epäonnistumisessa. Koulupsykologien merkitys kouluissa on tärkeää, meidän on saatava apua ja tukea lapsille ja nuorille ajoissa, sillä lapsuuden ongelmia kannetaan läpi elämän. Ne putkahtelee esiin aikuisuudessa haasteellisissa tilanteissa, jos ne jäävät huomiotta. Koulukiusaaminen on iso ongelma myös, johon on satsattava.


Some maailma tuo omat haasteensa lapsille ja nuorille. Siellä kiusaaminen on erilaista, ja somessa myös luodaan vääristyneitä mielikuvia siitä, millaisia meidän tulisi olla. Kiusaamisen jälkiä kannetaan vielä aikuisuudessa.


Jokainenhan meistä tuntee ajoittain itsensä ahdistuneeksi tai stressaantuneeksi, mutta jos paha olo tuntuu vain jatkuvan, siihen kannattaa kuitenkin hakea apua ajoissa ja sitä tulisi myös saada ajoissa. Aina ei läheisten tuki riitä. Läheiset ovat tärkeitä, mutta keskustelut ulkopuolisen kanssa, ovat helpompia, koska ei tarvitse miettiä läheisen tunteita tai heidän jaksamista, tai onko oikeutta kaataa ongelmia heille enempää.


Onneksi meistä myös jokainen voi tehdä jotain - olemalla huomioivia lähimmäisiä ja kohdellaan toisiamme kunnioittavasti ja muistetaan huolehtia myös itsestämme 💙


(Lähetetty myös Ilkka-Pohjalaiseen)

Comments


bottom of page