Suupohjan alueella mikro- ja pk-yrittäminen on edellytys elinvoimalle. Useimpien yrityksien haasteet alueella liittyvät työvoiman ja koulutuksen saamiseen, sekä politiikkaan, joka ei mahdollista pidemmän aikavälin suunnitelmia. Tästä esimerkkinä energiapolitiikan heilahtelu, turpeen käyttö (myös kasvualustoina), sähkömarkkinat ja nyt luotu epävarmuus myös jo puun käytön osalta.
Turha sääntely maataloudessa olisi purettava, ja tulisi pelata samoilla säännöillä kuin muualla. Meillä nyt säännellään kotimainen tuotanto todella tiukille. Mikä hulluinta, Suomeen tuodaan ruokaa, jota täällä ei saa tuottaa. Meidän puhdas ruoka olisi loistava vientituote. Meidän on pidettävä myös kiinni omistajan oikeuksista siten, että meidän metsät ja pellot kuuluvat omistajilleen jatkossakin.
Meillä Suupohjassa onkin nyt huolehdittava, että meiltä ei katoa kaikki koulutus liian kauas. Lisäksi tuleviksi päättäjiksi on äänestettävä sellaisia, jotka ymmärtävät tämän alueen arkea ja tarpeita. Onneksi meillä on myös paljon positiivista ilmassa. Kaskisten sataman nostaminen takaisin TEN-T statukseen ja sen myötä myös Suupohjan rata saa tukea kunnostukseen. Tässä taustalla vaikuttaa paljon Kaskisiin suunniteltu miljardi-investointi, joka toisi alueelle mittavan määrän työpaikkoja ja myös uusia asukkaita. Toivottavaa on, että mukana tulee myös puolisoita, jotka tulevat paikkaamaan meidän työllisyyspulaa myös julkisella puolella. Tämä investointi toisi myös paljon työtä alihankkijoille ja monet nykyiset yritykset saisivat sitä kautta lisää liikevaihtoa. Kristiinankaupungin vetyhanke tulee olemaan yksi monista Suomeen tulevista vetyhankkeista ja luo uutta elinvoimaa alueelle.