Tarkemmin tarkasteltuna kyse on isoista asioista: kansantaloudesta, terveydestä ja turvallisuudesta, sekä sosiaalipalveluista joiden alle kuuluu mm. meidän vanhusten, vammaisten ja
mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut, kotiin annettavat tukipalvelut ja niin edelleen.
Kyse on myös lasten suojelusta ja perheiden tukemisesta. Kyse on ennaltaehkäisevistä palveluista, sekä palveluista, joissa ollaan jo akuutin avun tarpeessa, sekä myös tilanteiden jälkihuollosta. Olen huomannut, että monissa esitetyissä hyvinvointialueiden tehtäväkartoissa on unohdettu joko palo- ja pelastustoimi, tai sosiaalitoimi kokonaan kentästä. Kuitenkin näiden kaikkien osa-alueiden saumaton yhteistyö on edellytys yhteiskunnan turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.
Miten voimme saada palvelut tuotettua tehokkaasti, laadukkaasti ja tasapuolisesti? Pysyykö yksilöiden valinnanvapaus?
Muutosta perusteltiin sillä, että se on edullisempi tapa toimia ja parantaa palveluiden kautta hoivaa ja turvaa.
Valitettavasti jo nyt näyttää ilmeiseltä se, että byrokratia ja kustannukset karkaavat käsistä. Nyt jo kunnat ovat saaneet Pohjanmaan hyvinvointialueella hintalapun ensi vuoden budjettia varten, eikä se ainakaan omassa kotikaupungissa ollut edullisempi, kuin aiemmin.
Siksi tarvitaan ihmisiä, jotka tietävät ja tuntevat tätä sektoria tekemään päätöksiä ja miettimään niitä ratkaisuja, miten ja mistä palveluita saadaan.
Tarvitsemme ratkaisuja, ei turhaa byrokratiaa ja tärkeilyä. Hoivan ja turvan tulee lisääntyä ja tarkoitus ei ole vain rakentaa lisää kerroksia palvelurakenteisiin.
Kokonaisuuksia miettiessä tulee olla ihminen keskiössä ja keskittyä siihen, että palveluita saadaan oikeaan aikaan, ennaltaehkäisevästi ja laadukkaasti, joka on myös taloudellisin tapa toimia. Me tarvitsemme kaikkia toimijoita, julkisista yksityisiin ja yhdistyksiin taataksemme palvelut tasapuolisesti kaikille.