Vammaispalvelut sisältävät useita erilaisia lakisääteisiä palveluita. Vaikka niitä ja niiden myöntämistä säätelevät lait, lakien tulkitsijoina ovat kuitenkin ihmiset. Vammaispalveluita ovat mm. vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu, henkilökohtainen apu, vammaispalvelulainmukainen palveluasuminen ja palveluasuminen kotiin, sekä erilaiset apuvälineet ja asunnonmuutostyöt. Vammaispalvelulain nojalla voidaan myöntää myös erilaisia terapiapalveluita.
Hyvinvointialueessa on huolehdittava siitä, että kaikilla sen asukkailla palvelut tarkastellaan tasa-arvoisesti ja tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että palveluiden tarpeet kartoitetaan uudelleen ja tehdään uudet päätökset, jotta ne ovat yhteneväiset koko alueella.
Lisäksi omaishoitajien vapaat saavat yhteneväiset käytännöt ja niiden toteuttamiseen löytyy varmaan myös lisää vaihtoehtoja.
Vammaispalveluiden toteuttamisessa myös henkilökohtaisen avun osalta, voi isompi alue olla helpompi palvelun toteuttamiseen, avustajien kouluttaminen ja löytäminen on helpompaa, jos on mahdollista saada koottua täysi työaika ja tehdä työtä useammalle asukkaalle.
Asunnonmuutostöiden vertailu ja kilpailutus tulee helpommaksi. Kuljetuspalvelujen myöntämisen kriteerit selkiytyy ja tasapuolistuu, kun väestöpohjaa on enemmän.
Vammaisten asumispalvelujen osalta toivoisin, että syntyisi enemmän tarjontaa ja vaihtoehtoja alueelle. Palveluasumista on mahdollisuus saada myös omaan kotiin, jolloin se tarkoittaa sitä, että vammaisen selviytyminen on tehty palveluja räätälöimällä sellaiseksi, että omassa kodissa asuminen on mahdollista. Tietenkin ratkaisuissa vaikuttaa myös kustannukset, mutta kotiin tuotavat palvelut tulevat kokonaisuutena usein edullisemmiksi, kuin pysyvä ”laitoshoito”, kun saadaan verkostot myös käyttöön.