Hämmästelen somen ihmeellistä maailmaa ja keskusteluita, joissa verrataan monia hyvin erilaisia asioita tai asetetaan samalle viivalle.
Törmäsin Twitterissä keskusteluun, jossa verrattiin Iranissa olevaa huivipakkoa ja Suomessa olevaa uima-asupakkoa. Tämä tuotiin esille naisten pukeutumiseen liittyvänä vallankäyttönä. Melkein jo alkoi huvittaa, kun seuraavassa hetkessä joku puhui miten meidän on saatava olla sukupuolettomia, eikä omaa sukupuolta ole aiheellista kertoa. En voi kuin miettiä, että jos polskuttelemme uimahalleissa ilman uima-asuja, niin kyllä silloin viimeistään tulee esille, mitä sukupuolta edustamme fyysisesti. Ehkäpä kysymys on uima-asuissa myös hygieniasta? Kysymys oli naisten uimapuvun käyttöpakosta, mutta eikö tähän voida samalla ottaa miehet mukaan. Ei heilläkään ole ilman uimahousuja lupa uida, ellei ole kyse nimenomaan paikasta, jossa kaikki voivat uida ilman uima-asuja.
Jatkan twiittien lukemista. Törmään keskustelun aloitukseen, jossa mietitään mitenkä oli silloin kun Tšernobylin onnettomuus 1986 tapahtui. Hamstrattiinko silloin joditabletteja apteekista ja käteiset pankista? Vastaus on varmaankin ei. Ensinnäkin tieto onnettomuudesta tavoitti suomalaiset vasta, kun oli jo ne vetelät housuissa ja joditablettien ottaminen olisi ollut ilmeisesti jo turhaa. Toisekseen mietin, miten käteinen raha liittyy Tšernobylin onnettomuuteen. En tiedä, mutta siihen aikaan rahaa oli aina käteisenä (mikäli sitä yleensäkään oli). Pankista sai rahaa haettua tiskiltä, pankkivirkailija laski saldot pankkikirjaan, laskimet raksutti mukavasti.
Nykyisin raha on jossain tuolla näkymättömissä. Jos internet kaatuu esimerkiksi sabotaasin seurauksena, me emme voi toimia ja käyttää nykyisiä yleisiä maksutapoja kuten pankkikorttia, MobilePayta jne. On siis ymmärrettävää, että ihmiset pitävät epävarmoina aikoina myös käteistä lähettyvillä. Twiittaajan alkuperäinen tarkoitus oli tietenkin lieventää pelkoa. Pelkoa lieventää kohtuullinen varautuminen ja on olemassa ollut jo kauan ohje, että joditabletteja pitäisi olla työpaikoilla ja ehkä jopa näin ydinvoiman aikaan myös varalta kotona, jos on sen ikäisiä asukkaita, että ne niistä onnettomuuden sattuessa hyötyisivät. Ohjeistuksia antaessa olisi hyvä kyllä STM:n miettiä, että sitten ohjeen mukaisia asioita olisi myös saatavissa. Syntyy turhaa pelkoa, kun apteekkiin mennessä saa vastauksen, että tätä tuotetta ei ole saatavilla. Olisiko tämän voinut keskittää vaikka siten, että kouluille, varhaiskasvatukseen ja terveysasemille olisi toimitettu tarpeeksi kyseistä valmistetta ja tieto siitä ihmisille.
Käteistä ei vielä ole itselläni talossa, sitäkin on kyllä ajatuksissa ollut jo pidempään hakea sen verran, että pärjää edes hetken. Tosin en tiedä pystyykö ruokakauppa toimimaan miten nopeasti pelkän käteisen turvin, jos verkot kaatuu. Maksupalvelu- ja myyntitoiminta kun tapahtuu nykyään internetin avulla.
Maailma on tällähetkellä omituinen. Turvallisuuden tunnettamme on horjutettu. On erilaisia riskejä ympärillä, joita itse en ainakaan ole ajatellut edes joutuvani miettimään. Pörssit heiluu miten sattuu, sähkön hintaa ei pysty arvioimaan, korkojen nousu on ilmeisen varmaa, mutta miten paljon ne nousevat, on iso kysymys. Joudumme miettimään sähkön riittävyyttä - aiemmin sekin tuli vain seinästä, en ainakaan minä sitä sen enempää arjessa pohtinut, ainoastaan laskusta näki mitä on kuluttanut. Jos sähköä ei ole, mitenkä käy meidän veden? On huomioitava, että jos sähkö loppui, ei se vesikään ikuisesti vain sieltä hanasta vääntämällä tule.
Onneksi olemme elossa, tällä hetkellä tilanne on ympärillämme erikoinen. Meidän on hyvä varautua, mutta pitää kiinni arjesta tiedostaen ympäristön haasteet, mutta silti emme voi elää siten, että olemme koko ajan katastrofin keskellä. Olen huolissani lapsista. Mitä he lukevat ja kuulevat nyt mediasta. Lapset eivät osaa kyseenalaistaa heille tulevaa tietoa. Lapsilla on oikeus olla lapsia ja heillä tulee olla usko omasta tulevaisuudesta. Heidän pitää saada luottaa siihen, että aikuiset ympärillä huolehtii asioista. Huolehditaan siis siitä, että hoidamme niitä asioita joihin voimme vaikuttaa siten, että lapsillamme on tulevaisuus, sekä heille turvataan myös omat eläkkeet ja että emme jätä heille vain hyvinvointivaltion raunioita.
Otetaan siis lapsemme kainaloon, tehdään tavallisia arjen asioita. Päättäjille toivon harkintaa ja kykyä saada velkaantuminen kääntymään ja yhteiskunta toimimaan tulevaisuuden eteen.