Suomessa jokaisella ihmisellä on oikeus saada sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita asuinpaikasta riippumatta. Tämä on lakiin kirjattuna, mutta hyvinvointialueiden säästötoimet ja toimipaikkojen lakkautukset pistävät miettimään, toteutuuko tämä oikeus tulevaisuudessa käytännössä.
Hyvinvointialueet ovat joutuneet tekemään merkittäviä säästöpäätöksiä, ja valitettavan usein nämä kohdistuvat pienempiin terveyskeskuksiin ja sosiaalipalveluiden toimipisteisiin. Perusteluna on palveluiden keskittäminen ja tehokkuuden parantaminen, mutta todellisuudessa tämä tarkoittaa monelle pidempiä matkoja hoitoon, kasvavia kustannuksia ja palveluiden saavutettavuuden heikkenemistä. Säästötoimia voidaan tehdä eritavoin. Nyt ne on päätetty toteuttaa viemällä osasta aluetta palvelut todella heikoiksi ja toimitilojen sulkemisia tehdään ennen vuokra-ajan päättymistä. Tätä perustellaan Kiuru-rahalla, eli valtio korvaa tyhjistä tiloista maksettavat vuokrat. Unohdetaan, että jälleen käytetään veronmaksajien rahoja tähänkin sirkukseen. Siirrettävät asiakkaat vaativat ne seinät ja myös henkilöstön siellä, minne heitä siirretään.
Kun palveluita keskitetään suuriin yksiköihin, hoitoon pääsy vaikeutuu merkittävästi. Erityisesti ikäihmiset ja pienituloiset ovat haasteellisessa tilanteessa. Isoissa perheissä voi aikaa kulua yllättävä määrä palveluiden perässä juoksemiseen. Päivystyksen siirtäminen kauemmas voi johtaa viivästyksiin, jotka pahimmillaan vaarantavat ihmishenkiä ja lisäksi syntyy pullonkauloja ja päivystykset ruuhkautuvat. Ihmiset eivät viitsi lähteä jonoon kauaksi päivystykseen, ja kartutamme hoitovelkaa, kun terveysongelmat pääsevät pahenemaan. Ikäihmiset täyttävät erikoissairaanhoitoa, kun oikeaan aikaan saadulla avulla he pärjäisivät kotona tai palveluasumisessa ja samalla ikäihmisten palveluasumisen paikkoja vähennetään.
Palvelut tulee tuottaa siten, että kielelliset oikeudet toteutuvat ja jokainen saa asua jatkossakin omassa kunnassa. Väestörakenteemme on vahvasti ikääntyvä, eli odotettavaa on, että palveluiden tarve kasvaa. Arvostan E-P:n hyvinvointialueen linjausta, että jokaisessa kunnassa pidetään oma ikäihmisten palveluasuminen.
Palveluiden keskittäminen lisää terveydenhuollon eriarvoisuutta. Tämä on isossa ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että jokaisella on oikeus tasavertaiseen hoitoon.
Säästöjä on toki etsittävä, mutta niitä ei voi tehdä hyvinvoinnin kustannuksella. Sen sijaan, että lakkautetaan toimipisteitä, tulisi panostaa digitaalisiin palveluihin, liikkuviin terveyspalveluihin ja ennaltaehkäisevään hoitoon, jotka voivat tuoda säästöjä ilman, että kenenkään oikeus hoitoon vaarantuu. On myös mietittävä, onko järkeä kaikkea keskittää ja tehdä isoja aitoja eri palveluiden välille? Voisiko meillä olla jokaisessa kunnassa seniorikeskus, josta koko kunnan palvelut yhden esimiehen toimesta organisoitaisiin?
Ymmärrettävää on, että neuvolapalveluita ei esimerkiksi ole joka päivä, mutta helpompaa olisi tuoda palvelut tarpeen mukaan asiakkaiden äärelle, kuin laittaa isoa joukkoa ihmisiä kulkemaan autoilla ja takseilla, kun ei ole edes toimivia julkisia. Kela-kyydit toivottavasti tulevat hyvinvointialueen kuluiksi, niin nähdään keskittämisen kustannukset myös kokonaisuutena.
Päätöksiä tehtäessä on kuunneltava asukkaita ja huomioitava alueelliset tarpeet – nyt informaatiota lähinnä jaetaan vain ylhäältä alaspäin ja kysely, joka asukkaille tehtiin, oli todella liian vaikea ja kysymysten asettelulla haettiin tiettyjä vastauksia.
Hyvinvointialueiden tehtävä on turvata palvelut jokaiselle, jokainen meistä maksaa veroja samassa suhteessa. Kaikilla suomalaisilla on oikeus saada tarvitsemansa hoito kohtuullisella vaivalla – ja tämä oikeus on puolustamisen arvoinen.
Mari Hiltula (kok.)
aluevaaliehdokas, Pohjanmaa
Kaskinen
Comments