Ikäihmisten palvelut pienissä kunnissa – kaikki saman katon alta
- marihiltula
- Mar 20
- 2 min read
Ikääntyvien määrän kasvu ja palveluiden keskittäminen haastavat palveluiden järjestämistä erityisesti pienissä taajamissa ja kunnissa. Hajautetut ja erilliset palvelut aiheuttavat kustannuksia ja kuormittavat niin asiakkaita kuin palveluntuottajiakin. Optimaalisena ratkaisuna voitaisiin kehittää monitoimijamalli, jossa kotihoito, lääkäripalvelut, kotona asumisen tuki ja palveluasuminen yhdistetään saman katon alle. Tämä malli loisi joustavan ja kustannustehokkaan palvelukokonaisuuden, joka tukisi ikäihmisten hyvinvointia ja mahdollistaisi arvokkaan vanhuuden omassa kotikunnassa.
Pienissä kunnissa etäisyydet nyt suunniteltuihin palvelukeskuksiin ovat haaste. Kun keskeiset palvelut löytyvät yhdestä paikasta omasta kunnasta, ikäihmisten ei tarvitse ajella taksilla pitkiä matkoja, ja myös vältytään turhilta ambulanssin hälytyksiltä. Tämä helpottaa erityisesti huonokuntoisten vanhusten ja heidän omaistensa elämää.
Yhteisessä palvelukeskuksessa voitaisiin hyödyntää henkilökuntaa joustavasti: kotihoidon työntekijät, sairaanhoitajat ja lääkärit voivat tehdä yhteistyötä, mikä vähentää päällekkäistä työtä ja nopeuttaa hoitoprosesseja.
Kotihoitoa voidaan vahvistaa joustavilla tukipalveluilla, kuten erilaisilla turvateknologian ratkaisuilla, yhteisöllisillä ateriapalveluilla ja kuntouttavalla päivätoiminnalla. Kun samassa yksikössä on myös palveluasumista, asiakkaiden siirtyminen kodista tuettuun asumiseen on luonnollista ja vähentää muuton aiheuttamaa stressiä.
Monissa pienemmissä kunnissa lääkäripalvelut ovat pirstaleisia tai harvoin saatavilla – tai ei koskaan. Yhteiseen palvelukeskukseen voitaisiin järjestää esimerkiksi etävastaanottoja ja säännöllisiä lääkärikierroksia, mikä turvaisi hoidon jatkuvuuden ja keventäisi päivystysten kuormitusta. Tila toimisi myös kotihoidon tukikohtana.
Palvelut voidaan järjestää hyvinvointialueen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Palvelukeskus voisi toimia hyvinvointialueen koordinoimana, jossa he itse tai yksityinen palveluntuottaja tuottaa palveluasumisen. Samassa asumispalvelua tuottavassa kiinteistössä voisi siis toimia päivätoiminta (jossa tärkeässä roolissa kolmas sektori ja vaikka kansalaisopisto), sekä pieni yhteinen tila erilaisille palveluntuottajille (esim. fysioterapiaa, parturipalveluita). Lisäksi yhteistä ruokapalvelua voisi tuottaa yksityinen sektori – myös talon ulkopuolisille kotona asumisen tueksi. Omaishoitajat ja perhekoteja ajatellen, he saisivat myös tukea toimintaansa tätä kautta.
Tilat voidaan suunnitella niin joustaviksi, että ne palvelevat erilaisia tarpeita ja mukautuvat tulevaisuudessa tarpeen mukaan. Digitaalisia toimintoja tulee ottaa tehokkaaseen käyttöön, ja samalla huolehditaan yhteisöllisyydestä ja läheisyydestä.
Tällainen palvelumalli toisi ikäihmisille turvallisen, inhimillisen ja joustavan palvelukokonaisuuden, joka mahdollistaisi kotona asumisen mahdollisimman pitkään ja tarjoaisi tarpeen mukaan porrastetusti tukea. Kunnille ja palveluntuottajille se toisi säästöjä ja tehokkuutta ilman, että palveluiden laatu kärsisi. Tämä ei ole ainoastaan taloudellisesti järkevää, vaan myös eettinen valinta. Meidän tulee huolehtia, että ikäihminen saa tarvitsemansa avun omassa kotikunnassaan. Malli voitaisiin testata ja kehittää ensin esimerkiksi Kaskisissa, jossa asukkaat ovat tiiviisti pienellä ruutukaava-alueella, sekä väestöpohja on optimaalinen.
Edelleen peräänkuulutan kokonaiskustannusten arviointia – se, että toisessa luukussa säästetään ja toisessa taas kulut kasvavat, ei ole perusteltua veronmaksajien näkökulmasta.
Comments