top of page

Hoitajapulasta ja vähän muustakin



Joka paikassa puhutaan hoitajapulasta, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmista.


Henkilöstöä haalitaan mistä vaan irti saadaan. Välillä ei taida olla yhtäkään vakituista tai edes pitkäaikaista sijaista paikalla, jolla olisi ammattitaito ja osaaminen kyseisen osaston/yksikön toimintaan. Keskussairaalat kärsivät tästä ongelmasta, kuten kaikki julkinen, sekä myös yksityinen sektori (etenkin tehostetussa palveluasumisessa). Hoitoturvallisuus kärsii, itse näin jo monta epäkohtaa vieraillessani keskussairaalassa. Hyvinvointialueellamme on vaikeuksia saada työntekijöitä, sama ongelma on muualla Suomessa. Kauhulla odotan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan, kun nämä kaikki hyvinvointialueet pyörähtävät käyntiin, koska ei se täällä Pohjanmaalla ole mennyt ihan kuin ”Strömssöössä”. Sekavaa ohjausta ja toimimattomia tai tökkiviä palveluketjuja saadaan seurata varmaan melkoisesti, lisäksi rahat eivät riitä, eli sopasta puuttuu lihat. Nythän hyvinvointialue saa vielä jakaa maksut kunnille, mutta ensi vuonna onkin toisenlainen totuus edessä.


Ikäihmisten hoitoon haetaan ratkaisuja tuomalla työntekijöitä ulkomailta. Olen nähnyt monia aivan ihania hoitajia, mutta myös sen, miten ikäihmiset oireilee ja mitä haastetta tuo, kun ikäihminen ei tule ymmärretyksi. Etenkin jos alkaa olla muistisairautta tai psyykkisiä ongelmia, on äärimmäisen tärkeä saada itsensä ymmärretyksi.


Melko huvittaviakin on se, että meillä pidetään hirveää melua suomenkielen ja ruotsinkielen hallinnasta, mutta mitenkäs, kun hoitotyöhön kelpaa sitten sellainen, joka ei osaa kumpaakaan äidinkielen veroisesti?


Hoivaindeksin laittaminen 0,7 oli virhe. Olisi pitänyt mahdollisuutta lisätä avustavaa henkilökuntaa, jossa kielitaito ei ole niin merkityksellinen ja sitten lähihoitajan, sairaanhoitajan, sosionomin osaaminen käytetty juuri niihin asioihin mihin heidät on koulutettu ja koulutuksiin pääseminen vaatisi edelleen soveltuvuuden. Palkkaa tulisi saada sitä mukaa lisää, mitä osaamista näyttää ja käyttää työssään. Palkkaa olisi myös tietenkin saatu nostettua aina koulutustasojen mukaan, ja se olisi motivoitunut esim. hoiva-avustajaa kouluttamaan itseään lisää, kun olisi saavuttanut paremman kielitaidon.


Ammattiliitot ovat ansioituneesti rummuttanut alan kurjuudesta ja miten työtä ei arvosteta. Surullista, esitellään koko ajan ne asiat alasta, mitkä karkoittavat varmasti opiskelijatkin alalta. Tämä on sama asia, kuin se, että työpaikalla on muutama työilmapiirin myrkyttäjä, niin koko työ ja työpaikka alkaa pikkuhiljaa näyttää surkealle. Nyt sosiaali- ja terveysala on kokemassa tämän kohtalon.


Valitettavasti nyt ollaan myös leikkaamassa Kela -korvauksia. Niiden avulla ja mieluummin niitä hieman nostamalla, olisi turvattu julkisen sektorin toiminnan pyöriminen turvallisemmin. Nyt jo moni hoito on julkiselta puolelta todella vaikea saada ajoissa, ongelmat lisääntyy ja mitä pidempään ongelmien annetaan olla, sitä kalliimmaksi käy korjaaminen. On kyse sitten ihmisen mielestä, päihdehuollosta, perhetyöstä, syövän diagnotisoinnista, tai vaikka hampaan paikkaamisesta, mitä aiemmin tulee apu, sitä parempi lopputulos ja myös edullisempi.

Kommentare


bottom of page